En alkuun ajatellut tästä lenkistä mitään kirjoittaa, mutta kyllähän noiden kanssa sattuu ja tapahtuu.

Mukana Oodi ja Kira.

Mukaan olin ottanut nakin, että tekisin luoksetuloja. Ensimmäiset nakin palat tytöille, että tiesivät minulla olevan herkkuja ja sitten koirat irti. Hehe ompas minulla hyvä tapaisia koiria (tätähän ei minulta usein kuule:) Joka huudolla kummatkin tuli luokse. Kokeilin myös kun tytöt katosivat jonnekkin mutaojaan, että tulevatko tai lähinnä tuleeko Oodi. Kirasta tiedän että se ei malta tulla. Ja voi kuinka hienoa Oodi tuli kuin tulikin luokse. Mielestäni Oodilla on tällä hetkellä tosi hyvin hallussa luoksetulo. Tais tehdä vaikutuksen sen viime kertainen karkaaminen.

Jonkun aikaa käveltyä huomaan että nyt kolme otusta juoksee peräkanaa hirmuista vauhtia, pois päin minusta. Ark. Se oli jänis. Työt olivat metsän reunasta löytäneet jäniksen ja nyt oli ajo käynnissä. Mietin pariin otteeseen huudanko vai menisikö se kuuroille korville. Päätin huutaa. Hetki meni kun ei mitään kuulunutkaan, mutta sitten näen sen minun ihanan pienen mustan tärrini joka juoksee hirmuista vauhtia luokseni. Hienoa. Hetken päästä myös Kira tuli, haki palkkansa ja lähti takaisin josko löytäis vielä jäniksen. Ei onneksi löytynyt.

Mentiin lammelle ja heitin Kiralle kepin. Yllätyksekseni Oodi hyppäsi perässä. Seurasin kuinka käy ja hetken se uikin kunnes tuli pois.

Hetken istuskelin pellolla ja kattelin, kun koirat touhusivat omiaan. Kiralla oli hirmuinen työ ettei Oodi vaan saisi yhtäkään keppiä. Pöljä tyttö.

Vaikka sitä monesta kiroaa koiransa maanrakoon niin kyllä nää tälläset hetket on niin ihania ja taas saa muistamaan miksi olen koskaan halunnutkaan ottaa koiraa ja saatika sitten että nyt niitä on jo viisi.Ja kaikki nää ihanat lenkit joilla sattuu ja tapahtuu kaikkea hupaisaa.

Ainiin Kaikkien koirien kanssa on käyty vaunu lenkeillä. Kaikille ollaan opetettu että pitää kävellä vaunujen takana, eli vauva on yksi lauman johtajista. Ja yläri taas voiton vie tässäkin asiassa meidän pikku koiramme Oodi. Oodi kävelee tosi siististi sivulla, eikä pyrikään ohittamaan vaunuja. Ainoa mikä nyt on ongelmana niin Oodi ei ilmoita mitään ennen kun tuee isompi hätä, eli kakat voi tulla vaikka keskelle tietä.  Muille koirille lenkin alussa pitää hieman muistuttaa, että nyt kävellään sivulla ja vaunuja ei ohitetta.

Vauvan rytmin huomioon ottaen minä olen käynyt puoliltapäivin vaunulenkillä ja Markus on käynyt toisen kerran kun on päässyt töistä.

Tänään lähdettiin päiväks Orimattilaan. Päätarkoituksena oli tuoda Kira trimmiin, mutta yhdistimme päivään Essin kanssa myös lenkin.

Käveltiin tästä minun mummun luota Orimattilan koirakentälle, jossa kummatkin hetkellisesti tokoiltiin sen minkä osattiin.

En taas tiiä mikä mulla oli, (joku jännitys, vaikken tiiä mistä tulee) mutta Kira vaistos jotain kummaa ja oli taas niin pönttö. Pyöri kun hyrrä hihnassa ja kaikki muu oli paljon kivempaa kun kuunnella mua. Löydettiin maasta, joku onneton pieni narun pätkä ja se oli taas taikasana ja Kira hieman kuuntelikin. Tässä hieman taidon näytöksiä meiltä.

Rian ja Essin taidon näytöksiä voi käydä kattomassa niiden blogista ja niiden linkki löytyy tosta sivupalkista seuraamani blogit.

Oli kyllä kiva käydä pitkästä aikaa jonkun kanssa lenkillä. Oli juttu kaveria ja voi kysyä neuvoa jos joku juttu mättää, että miks ei se koira nyt tee niinkun käsketään.(Koskas se airis tekiskään niinkun omistaja tahtoo :p)

Lenkin jälkeen vein Kiran trimmiin ja on vieläkin sielä. Illemmalla laitan ennen ja jälkeen kuvat Kirasta.

Karvakuonoista yhteis kuva.

Hieno kontakti :)

Seuraamista.

Liikkeestä maahan menoa.

Luoksetuloa.

Kiran trimmi kuvat:
Ennen

Jälkeen

Ensimmäistä kertaa tänään otin pellolle mukaan Oodin ja Kiran. Kotona tuossa juoksutarhassa ne on jo jonkin aikaa leikkinyt ja touhunneet keskenään, mutta  Kiralla silloin tällöin on hieman kovat otteet. Siksi olen lykännyt aina niiden yhdessä juoksuttamista, kun jos Kira luuleekin Oodia jänikseksi ja alkaa ottaa Oodia liian kovasti pellolla. Ja siellä minä pääsen hieman hitaammin apuun, kun matka on pidempi ja koirat kummiskin irti.

Ensin juoksutin Kiraa hetken, että sai kuumimmat höyryt pois. Sen jälkeen vaihdoin toisin päin ja testasin samalla kuinka hyvin Oodi tulee luokse ja hyvin tuli. Sitten olikin jännityksen vuoro, kummankin irti laskeminen. Hetken Kira juoksenteli Oodin perässä ja yritti niskasta ottaa kiinni, mutta ihme ja kumma uskoi kun kielsin. Annoin Kiralle kepin ja siitähän se riemu repesi. Kira sai houkuteltua Oodin peräänsä ja niin ne juoksi perä kanaa. Oodi yritti jahdata Kiralta keppiä ja sitäkös Kira rakastaa, että joku jahtaa.

Hetken päästä Kiraa ei enää kiinnostanut  Oodi. Kira tuli minun lähelle nakertamaan omaa keppiään ja Oodi päättikin ottaa jalat alleen ja lähteä karkuun. Ei korvia eikä silmiä. Siinä kerkesin jo ajattelemaan että nytkö se lähti. Ja niinhän se hetkellisesti lähtikin ihan niin ettei nähnyt mua. Nyt tapahtui ihan sama kun Kirallekkin pentuna. Oodi meni ihan paniikkiin ja lähti juoksemaan suoraan kotiin päin. Ei siis vieläkään kuunnellut huutoja, nyt tietty oli paniikissa, että olinko jättänyt sen. Yllytin Kiran Oodin perään, kun Kira seuras tapahtunutta ja näki kun Oodi pinkoi kotiin. Ylätyksekseni Kira lähtikin Oodin perään. Tässä vaiheessa soitin Markukselle että koirat tulossa kotiin päin, että ottaa kiinni jos sinne asti menevät. Mutta heheh Kira oli saanut Oodin kiinni ja se toi Oodin minun luo. Kyllä Oodi oli niin onnessaan kun näki mut. Tämän jälkeen joka kerta kun huusin Oodia luokse niin se lähti heti tulemaan. Tais neiti oppia, että ei kannata lähteä mun luota kauas. Näin Kirakin aikoinaan oppi.

Että saipas koira opetuksen :) Lopuksi kuvailin hieman tyttöjä. Oodilla on varmuuden vuoksi tutkapanta kaulassa, että jos sattuu lähtemään jonkun hajun perään niin löydetään ainakin.

Maanantaina päivällä mentiin kavereittemme kuivurille rottajahtiin. Jo paikanpäälle tullessa nöhtiinkin kun noin kuusi rottaa livahti ladon alle.

Mukana meillä oli Niitti. Niittihän oli ihan onnessaan, kun se laskettiin irti ja livahti nopeasti ladon alle. Rottia livahteli sieltä sun täältä, kun yrittivät päästä pakoon. Ei olla ihn varmoja kuinka monta rottaa Niitti sinne tapoi, kun niitä se ei kanna pihalle.

Tiistaina myös lähdettiin samaisen ladon alle ja mukana myös Oodi. Laitettiin kummatkin ladon alle. Niitti alkoi heti haukkumaan kun näki taas rottia ja jahtasi niitä siellä alla. Oodi oli aika hiljainen ja välillä ihmeteltiin että oliko se livahtanut jostain pois.

Kyllä kuraa lähti kun illalla pesin koirat. Niitti oli saanut pari rotanpuremaan kylkeen niin aloitan varmuuden vuoks sille antibiootti kuurin, että jos sattuu jotain tulemaan.

Tyttökin oli nyt ns. ensimmäisellä metsästysreissullaan. Kylläkin ekana päivänä nukkui vaunuissa ja tokana päivän nukkui autossa :)

Liikuntaa liikuntaa!!!! jee jee!!! Kira on taas niin ihana oma ittensä, kun siltä on taas saanu ton virran pois ja on päässy tekemään kaikkea aivollista toimintaa. Välillä meinas kyllä talvella usko loppua ton koiran kanssa, että tällänenkö hullu tää airis on, mutta ei se vaan tahtoi purkaa virtansa.

Harmia: Kira raapi taas häntänsä päältä kaikki karvat pois. Nyt on antibiootti kuurilla. Katotaan auttaako se ja jos ei auta niin sit allergia testeihin. Tuo sama ongelma oli viime kesänä ja kesän aikana kaiken näköistä jo kokeiltiin, mutta kun kylmät kelit alko niin selkäkin parani joten sitä ei sen enempää sit tutkittu. Mutta nyt kun taas näköjään uusi niin nyt sit tutkitaan pitenmmän kaavan mukaan.

Kira hieno katsekontakti.

Ja vauhtia riitti, viimeisillä lumilla.

Kiran ja Oodin leikit.

Kira omalla vahti paikallaan.

Kaikki koirat on päässy hieman tutustumaan vauveliin.

Niitti totta kai on rauhallinen vauvan seurassa ja makoilee vauvan vieressä, eikä oo moksiskaan. Ja jos vauva jotain ääntelehtii niin istuu ihan nolona ja kattoo meitä, että tehkää nyt jotain.

Oodi kävi hieman haistelemassa vauvelia ja kävi myös vaan maate vauvan viereen tai jatko omia touhujaan.
Kira on nähnyt vauvan vaan kun on ollut meidän sylissä. silloin ei ainakaan mitään pahaa sano, katsellut vaan. Eikä ole sanonut mitään vaikka kävelee vauva sylissä, hieman seurailee ja ihmettelee mitä sylissä on.

Sisu onkin sitten taas hieman mutkikaampi tapaus. Se on niin mustis Markuskesta, että hyppäs kerran Markuksen jalkaa vasten niin että jäljet jäi Markuksen jalkaan. Ja muutenkin Sisu alkaa käymään ihan kuumana kun näkee vauvan, joten Sisun kanssa edetään tosi rauhallisesti ja pienin askelin.

Caksu nyt onkin meillä ulkokoirana eli ei hirmusesti tyttöä ole nähnyt. Kerran se tossa sisällä oli käymässä, että saatiin kaverin koirat juokseman tonne sen tarhaan niin Caksuhan alko huutaa kun hyeena kun kuuli tytön itekvän, eli jätämme suosiolla tutustuttamisen kunhan tyttö on hieman isompi.

Tänä vkl oltiin Lahden näyttelyssä jA tässä koirien arvostelut. Mukana oli Sisu, Niitti ja Caksu. Caksu oli ihan vaan sen takia jos saisi H niin saatais sille ens syksynä käyttötuloksia. Mutta tässäpä arvostelut:

Sisu: EH
Tyypiltään hyvä uros, mutta antaa turhan ilmavan vaikutelman. Kuono-osa soisi olla hieman vahvempi. Isot hampaat, oikea purenta. Hyvät silmät ja korvat. Hyvä kaulan pituus. Luusto saisi olla vahvempi. hyvät käpälät. Runko spännattavissa. Sopivat kulmaukset. Hyvä karvan laatu. Liikkuu melko hyvin.

Caksu: T
Hyväntyyppinen ja kokoinen narttu, jolla hyvä pää. Oike purenta. Isot hampaat. Hammaspuutos. Hyvät silmät ja korvat. Pitkä kaula. Hyvä luusto ja käpälät. Runko spännattavissa. Kulmaukset saisivat olla vahvemmat, varsinkin edessä. Pitkä lanneosa. Liikku hyvin. Karvapeite saisi olla karkeampi.

Niitti: EH
Hyvä luontoinen veteraani narttu.Tyypiltään hyvä. Hyvä pään malli. Hammaskalusto kärsinyt iän myötä. Hyvät silmät ja korvat. Hyvä kaula. Sopiva luusto. litteät käpälät. Kevyt runko, joka hyvin spännattavissa. Sopivat kulmaukset. Liikkuu hyvin. Hyvä karvanlaatu.

Sisu:

Caksu:

Niitti:

Hui kk on hurahtanu silmissä ja kaikkea uutta on koettu ja opittu. Ensimäiset kaksi viikkoa likka oli tosi helppo, söi ja nukkui. Silloin kerkesin pitämään kodin kunnossa ja likkumaan päivittäin niin saan tätä omaa kuntoa kohennettua.

Kaksi viikkoisena käytiin vielä lääkärintarkastuksessa katsomaassa ettei vaan oo sitä lonkkaluksaatiota. Hieman oli väljyyttä vasemmassa lonkassa, mutta ei luksaatiota, eli ei tarvitse ylimääräsiä hoitotoimenpiteitä.

Kaks viikkoa kun tuli täyteen alko hieman vatsan väänteitä neidille tulemaan ja uni rytmitkin heittelevät koko ajan. Välillä nukutaan kolme tuntia ja sit syödään ja välillä neljä h ja joskus jopa viis h.  Tossa viikon verran mentiin jopa niin, että ei ollenkaan kakkaa neidiltä tullut ja silloin oltiinkin kiukkuisia.

Röyhtäseminen on ollu hieman hankalaa ja sitä odotellaan joskus pitkäänkin ja silloin yleensä sit tuleekin kaikki pihalle. Onneks likka syö niin hyvin muuten, että ei tarvii pelätä etteikö likka tarpeeks söis/sais ruokaa.

Minulle harmikisi tulehtui kyynerpää ja sain viikon lääkekuurin joten nyt pitää hetki lypsää maidot viemäriin, ettei tytölle tuu mitään noista lääkkeistä. Onneks maitoa on tullu niin paljon että pakkanen on täys ja maitoa on jo viety mummujenkin pakkaseen.

Tytöllä oli myös ensimmäinen neuvola ja painoa oli tullut ihan sopivasti, eli tyttö painoi nyt 4195g. Pituutta hieman ihmeteltiin, että onko likka kutistunut vai mitä? Nyt tytön pituus oli 53cm ja syntymä pituus oli 54cm. Mutta tajuttiin että synnytyksessähän jouduttiin käyttämään imukuppia eli likalla oli siellä hieman koholla pää ja nyt pää oli laskeutunut niin oli ns. kutistunut :) laitan nyt joitain kuvia tytön ensimmäisestä kk, mutta en hirmuisesti tahdo omasta lapsestani kuvia nettiin laittaa, kun olen muutenkin hieman arka netin suhteen. Mutta katotaan jos silloin tällöin jotain kuvia laittaisin.

Tyttönen vielä sairaalassa.

Iso- mummu toi Espanjasta tälläisen tuliaisen, joka muuntautuu myös torkkupeitoksi.

Kaverien poika tahtoi tytön syliin ja hienosti meni pienellä avustuksella.

Nuorin tätikin oli vkl kylässä.

2viikkosena ensimmäinen kylpy ja tyttö tykkäs.

Isin sylissä lämmittelemässä.

31.3. Meille syntyi pienoinen tyttö vauva. Mitoin 3800g ja 54cm. Maanataina pääsimme kotiin ja huomenna neitonen on jo viikon ikäinen. Voi kuinka olemmekin onnellisia tuosta pienestä ihmeestä. Sitä vaan tekisi mieli tuijotella tunnista toiseen.

Näin alussa ainakin mitä ollaan todettu ja meille on todettu niin tyttö on tosi kiltti ja rauhallinen. Noin kolmen tunnin välein se syö ja välit melkeimpä nukkuu. Päivä päivältä kummiskin pitää enemmän ja enemmän katselu tuokioita.

Valitettavasti en ole pystynyt itse suoraan imettämään, kun sairaala olo aikana tissit meni hieman rikki, mutta lypsämällä maitoa tulee ja sitä kyllä tulee reippaasti, eli tuttipullolla ollaan syötety. Ollaan saatu jo reilusti maitoa pakkaseenkin.

Minulla itsellä hormoonit vissiin hieman sekasin. Itkeskelen melkein joka asiasta, Kaikki vaan tuntuu niin ihanalta :) No ehkä tämäkin tästä laantuu.

Ihanaa korppa toimii taas! Selkä ranka tuntuu kyllä hieman yli notkealtakin. Pitää muistaa istua ryhti suorassa ettei jää notko selkää.

Eilen kävin ekaa kertaa, synnäriltä tulon jälkeen kaupassa ja sen jälkeen lähdin Kiran kanssa ihan pienelle lenkille kokeilemaan miten jalata kestää, kun en juu päässy loppu raskaudesta hirmuisesti liikkumaan, kun tuo pieni tyttönen painoi niin lonkkiin.

Tänään on Markuksellakin vapaa päivä. Ammulla kun heräsin laittelin koirat pihalle ja kävin taas pienen lenkin Kiran kanssa. Ihanaa kun pääsee taas liikkumaan. Nyt vaan odotellaan että tytölle tulee ikää se kaksi viikoa niin saan tytön vaunuihin mukaan.

Tässä vielä kuva kun tyttö on isänsä sylissä <3

Pitkään on jo tehnyt mieli kunnon valkosipulin makua. Tänään teimmekin Espanjassa yleistä alkupalaa, eli pilpiliä. Meijän tämä oma versio on hyvin laimea siihen verrattuna mitä Espanjassa (Noin vuosi sitten olimme reissussa) syötiin, mutta kyllä tämänkin päälle sai reilusti maitoa juoda.

Pilpiliinhän tulee ensinnäkin isoja katkarapuja. Liemeksi öljy, joka melkein peittää katkaravut. Mausteeksi tällä kertaa laitettiin viisi valkosipulin kynttä (Kolme kpl murskattuna ja kaksi kpl siivuina) ja pilpil maustetta jota saatiin mukaan Espanjasta. Sitä en tarkalleen tiedä mitä se mauste sisältää, mutta sitä maustetta laitettiin yksi tee lusikallinen. Eli noita mausteita voi laittaa sen verran kun haluaa, ihan oman maun mukaan. Kuinka tulista kestää. 

Kaikki nämä ainekset voi laittaa ihan normipannulle tai valurautapannulle niin ruoka pysyy pitempään kuumana. Pilpil kiauhautettaan kunnolla, että katkaravut saa hieman väriä. Ruoka kannetaan kiehuvana pöytään ja siihen dibataan patonkia. Nam nam että on hyvää. Tätä ei siis todellakaan paljoon pysty kerralla syömään kun tulista on.

Kuvan otto hetkellä osa katkaravuista on jo syöty, kun pilpil pitää syödä heti kiehuvana.

Tälläisen kimpun sain tänään ja lisäksi myös suklaata <3

Vkl Oodi pääsi näkemään elämänsä ensimmäisen ketun.  Jo kaukaa Oodi alkoi haistelemaan uusia tuoksuja. Välillä nenä maassa ja välillä ilmassa, kun ei oiken vissiin tiennyt, että kummasta paremmat hajut tuli. Katsekontaktiin, kun päästiin tytöllä alkoi karvat nousta ja pieni matala murina joka muuttui haukuksi. Kettu oli oikein elävä tapaus ja vastasi myös Oodin haukunnoille ja siitä Oodi innostui.

Omasta mielestäni hyvä ja rauhallinen suoritus ensikerraksi. Eikä yrittänyt mennä verkkoon kiinni, eli ei liin akressiivinen. Toivotaan, että jatkossakin ääntä tulee, eikä ryntää verkkoon kiinni. Saataispa toinen hyvä mäyrän pyyntikoira. Vaikka tietty se pelottavalta nyt kuulosta, kun toinen on viellä niin lapsen "vaatteissa", mutta se on vaan elämää näitten luolakoirien kanssa.

Neuvolapäivä:

Normaalisti minulla neuvolakäynnit maanantaisin ja kello yhdeltä. No tänäänkin sitten porhalsin yhdeksi neuvolalle. Ihemmtelin, kun kello meni vaan etennpäin. 13.15 kattelin vielä kelloa ja alkoi tulemaan epätodellinen olo, että olikohan se just tää aika mitä muutettiin. Tarkistin neuvolakirjasta ja juu sehän oli siirretyy klo 14. Siinä tunnin sitten odottelin ja lueskelin lehteä.

Taas kaikki hyvin. Nyt loppu ajasta on tullut 1kg/1viikko, hui mikä kasvupyrähdys. :)

Nyt on kaikki vauvan tarvikkeetkin pesty. Tänään tuli viimeinen lakanapyykki erä kuivausrummusta ja nyt ne on laitettu kaappiin odottamaan käyttäjäänsä.
Pakkasin myös vkl aikana synnärikassin valmiiksi. Joka on helppo napata mukaan jos sattuu kiire lähtö tulemaan ja muutenkin siinä lähtötilnteessa ei ehkä kaikkein selkeimmät ajatukset ole niin ompahan kaikki valmiina. Myös valmiiksi laitoin hoitolaukun, minkä Markus saa sitten ottaa mukaan kun meitä tulee hakemaan kotiin.

Viellä laskettuun aikaan olis 15pv odottelua, sitten alkaakin tosi piinaava odotus :)