Ensimmäistä kertaa tänään otin pellolle mukaan Oodin ja Kiran. Kotona tuossa juoksutarhassa ne on jo jonkin aikaa leikkinyt ja touhunneet keskenään, mutta  Kiralla silloin tällöin on hieman kovat otteet. Siksi olen lykännyt aina niiden yhdessä juoksuttamista, kun jos Kira luuleekin Oodia jänikseksi ja alkaa ottaa Oodia liian kovasti pellolla. Ja siellä minä pääsen hieman hitaammin apuun, kun matka on pidempi ja koirat kummiskin irti.

Ensin juoksutin Kiraa hetken, että sai kuumimmat höyryt pois. Sen jälkeen vaihdoin toisin päin ja testasin samalla kuinka hyvin Oodi tulee luokse ja hyvin tuli. Sitten olikin jännityksen vuoro, kummankin irti laskeminen. Hetken Kira juoksenteli Oodin perässä ja yritti niskasta ottaa kiinni, mutta ihme ja kumma uskoi kun kielsin. Annoin Kiralle kepin ja siitähän se riemu repesi. Kira sai houkuteltua Oodin peräänsä ja niin ne juoksi perä kanaa. Oodi yritti jahdata Kiralta keppiä ja sitäkös Kira rakastaa, että joku jahtaa.

Hetken päästä Kiraa ei enää kiinnostanut  Oodi. Kira tuli minun lähelle nakertamaan omaa keppiään ja Oodi päättikin ottaa jalat alleen ja lähteä karkuun. Ei korvia eikä silmiä. Siinä kerkesin jo ajattelemaan että nytkö se lähti. Ja niinhän se hetkellisesti lähtikin ihan niin ettei nähnyt mua. Nyt tapahtui ihan sama kun Kirallekkin pentuna. Oodi meni ihan paniikkiin ja lähti juoksemaan suoraan kotiin päin. Ei siis vieläkään kuunnellut huutoja, nyt tietty oli paniikissa, että olinko jättänyt sen. Yllytin Kiran Oodin perään, kun Kira seuras tapahtunutta ja näki kun Oodi pinkoi kotiin. Ylätyksekseni Kira lähtikin Oodin perään. Tässä vaiheessa soitin Markukselle että koirat tulossa kotiin päin, että ottaa kiinni jos sinne asti menevät. Mutta heheh Kira oli saanut Oodin kiinni ja se toi Oodin minun luo. Kyllä Oodi oli niin onnessaan kun näki mut. Tämän jälkeen joka kerta kun huusin Oodia luokse niin se lähti heti tulemaan. Tais neiti oppia, että ei kannata lähteä mun luota kauas. Näin Kirakin aikoinaan oppi.

Että saipas koira opetuksen :) Lopuksi kuvailin hieman tyttöjä. Oodilla on varmuuden vuoksi tutkapanta kaulassa, että jos sattuu lähtemään jonkun hajun perään niin löydetään ainakin.