Nyt onkin pitkä tauko kirjoittamisessa. yritän koota asioita mitä on tapahtunut tässä välillä.

22.8. päivä Niitti sai kaksi pentua, uroksen ja naaraan. Päivän piti olla normaali työpäivä, eli aamu ja ilta navetta. Aamulypsyltä päästyäni soitin heti el lääkärille ja kerroin, että Niitin tiineys on jo kuusi päivää yli lasketun. Lääkärit tottakai huolestuivat, mutta päivä oli maanantai joten kaikkein kiireisin päivä. alkoi soittelu eri lääkäreihin kellä olisi aikaa tehdä keisarileikkaus. Lahdesta löysin eläinlääkäriasema kolibrin. Uusi lääkäriasema joten heillä oli aikaa, vielä pienen asiakas kuntansa takia. Niitti olisi leikkaavan lääkärin viimeinen potilas. Mukaani lähti kaverini Minna, tueksi ja turvaksi.

Avustavat lääkärit aika pian alkoivatkin laittaa Niitti leikkauskuntoon ja me pääsimme erilliseen huoneeseen odottamaan. Hoitajat toivat meille pahvilaatikon ja sinne lämpömaton ja pyyhkeitä. Sitten alkoi odotus, koska ensimmäinen pentu tuotaisiin meille "elvytettäväksi". Kuului vinkunaa ja jotain puhetta. Yritimme kuunella puhuvatko jotain sukupuolista. Ja niin meille tuotiinkin ensimmäinen pentu, uros. voi se ei oli vain kämmeneni kokoinen, eli tosi pieni. Kohta kuului taas uutta vinkunaa. Ja kohta tuotiinkin toinenkin pentu, narttu. alku painot olivat uros 117g  ja naaras 108g, eli hyvin peiniä rääpäleitä.

Hetkenpäästä myös Niitti tuotiin, joka oli ihan unen pöpperössä. Hetken se siinä heräili ja kun oli tarpeeksi tajuissaan ja kuuli pennun vinkaisun nousi kaikin voimin ylös ja yritti hyökätä pennun kimppuun. Voi ei tästä alkoi huoli, mitä nyt. odottelimme viellä että Niitti heräilee ja pidimme pennut erossa, mutta ei hyväksymisen merkkejä ei näkynyt.

Pakattiin Niitti ja pennut autoon ja lähdettiin kotia kohti. Markus tuli vastaan Orimattilaan, kun ei matkasta oikein mitään tullut kun Niitti yritti hyökkiä pentujen luo. Kello oli jo kahdeksan illalla eikä pennut olleet saaneet mitään suuhunsa. Yritimme maidon korviketta antaa, mutta pennut olivat hyvin nirsoja. Ei auttanut pakko syöttökään. Loppuivat omat keinot ja soitin airis kasvattaja Pirjolle. Pirjo sanoikin että tuo pennut tänne, että hänellä olisi yhdellä koiralla pennut.

Paikan päälle päästyä tajusin että pennut saisivat keinoemokseen näyttelytäti Merlen, vau!  Ja hienosti Merle ottikin pennut vastaan, jo laatikosta tulevat nälkäiset huudot saivat Merlen huolestumaan. Merle kävi tottuneesti maahan makaamaan ja katsoi meihin että antakaa ne tänne. Niin pnnut saivat ensimäisen maitonsa.

Minä jäin Pirjon luo ja kokonaiset kolme vrk valvoin pentujen kanssa. Imeminen ei oikein luonnistunut ja penntu oli muutenkin tosi heikkoja ja annoimme myös lisä ravintoa.

Tasan kolme viikkoa asusteltiin pentujen kanssa Pirjolla. Helpotus oli suuri kun päästiin kotiin. Saatiin alkaa suunnittelemaan omaa arkea. Seuraavat kaksi viikkoa 3h välein, myös yöllä heräsimme juottamaan pentuja. Ositain myös annoimme vellin jo kupista, että pennut oppivat juomaan. Ja pikku hiljaa totutimme märkä nappullaan. Kuusi viikkoisina pennut sai sirut ja eläinlääkärin tarkistukset.

Niitillä myös tulehtui kohtu viikon synnytyksen jälkeen ja päätimme poistattaa kohdun. Ja nyt todellakin Vanhalla mammalla alkoi eläkepäivät, silloin tällöin käydään helpoilla supi pesillä.

Alku oli tosi raskasta ja näin jälkeen päin mietin miten olen todellakin jaksanut, mutta mitäpä minä en tekisi koirieni eteen! 

Sijaisemo Merle.

hirmuinen koko ero airis pennulla ja sakun pennulla.

Hienosti juodaan itse velliä.

harjoitellaan leikkimistä.

Ensi askleeet ulkona.

Niittiinkin päästiin tutustumaan.

Kyllä sitä välillä rennostikkin otettaan.