Perjantaina lähdin äitini luokse ja mukaan lähti Sisu, Kira ja Oodi.  Niitti pääsi Markuksen mukaan peurajahtiin, mutta ajamaan asti niitti ei päässyt koko vkl aikana kun paikalla oli jo niin paljon muitakin ajavia koiria. Markus sai ammuttua 8 piikkisen peuran ja nyt siitä kaavaillaan seinäkelloa.

Äitini luona oli myös serkkuni joten Inka ja serkku aika pitkälti hoisivat koirien lenkitykset, kun niin innokkaita olivat.
Perjantai iltana teimme treffit Essin kanssa Tiilikankaan onnettoman pieneen koira tarhaan. Pääasia kummiskin oli se että saatiin suurimmat virrat koirilta pois. Noin kome varttia koirat jaksoivatkin remuta ja varmaan pitempäänkin olisivat juosseet, mutta meille Essin kanssa alkoi tulla kylmä.

Lauantai aamuna tytöt lähti taas käyttämään innokkaina koiria lenkillä. Kymmenen aikaa lähdettiin Lahteen mätsäriin. Kehään asti meni vain Sisu. Kiraa en ollut jaksanut nyppiä ja Oodilla ei vielä toisia rokotuksia ole niin en voinut toisten koirien luo viedä.  Voi turkanen että olikin kylmä. Meidän vuoro oli suunnillen puolivälissä, joten ei keretty mennä hetkeksi autoon lämmittelemään.

Sisun menestys oli taas samanlaista kun yleensäkkin. Pariosiosta ykkönen, mutta ykkösten kehässä ollaan niin harvinainen rotu/näky että ei sijotuttu.

Kun myös Moonan ja Essin koirat oli käyneet kehässä pyörähtämässä, kävimme ostamassa hieman herkkuja, metrilakuja. nam nam. Kävimme myös eläinkaupassa joka ponsoroi kyseistä mätsäriä. Sinne otin mukaan Oodin. Siellä Oodi saikin paljon katseita ja rapsutuksia. Oodi myös uskaltautui leikkimään Rian kanssa ja sekin oli riemu voitto. Aamulla Oodi vielä oli hieman aristanut Riaa, kun niin iso kokoinen oli. Oodi pääsi myös tutustumaan Moonan labradorinoutajaan Melliin. Melli ei ollut pennusta moksiskaan, mutta Oodia olis kiinnostanu leikkiä. Eläinkaupasta saatiin mukaan näytepussi jotain uutta pentu nappulaa ja ostin Oodille possunkorvan ja luun.

Äitin luo mentäessä tipautin Kiran Essille. Essi käytti hieman pitemmällä lenkillä Kiran, kun minun lonkkani ei oikein enää kestä pitkiä lenkkejä.

Sunnuntai aamuna taas tytöt käytti aamulenkillä koirat. Noin kolmen aikaan lähdin Kiran kanssa koirapuistoon, jonnekka tuli myös Hero. Voi sitä riemua taas mikä oli kun kaverukset pitkän ajan jälkeen näkivät. Hetkeksi juoksemaan tuli myös 11kk saksanpaimenkoira uros. Ihan kahteen kertaan piti ikä varmistaa, kun niin hirmuisen iso ja massiivinen oli.  Kolmikko juoksikin innoissan. Kiraa välillä katsoi sivusta kun pojat leikki. Taisi himan jännittää tuo saksanpaimenkoiran valtava koko.

Koirapuiston jälkeen ajelimme ABC kautta kotiin. Hehe ABC pihassa sattui hassu juttu. Kattelin että ompas ihan ketun näköinen koira, kattelin hieman tarkemmin ja tajusin että sehän on ihan oikeasti kettu. Ensimmäinen asia mikä mieleen tuli että kenet koirista lasken irti. Onneksi mietin hieman pitemmälle, että eihän siinä ihmis vilinässä voi koiraa laskea ja mitä nyt ihmiset sanois kun koira hyökkäis ketun kimppuun. No mutta se on tää metsästäjän vaisto ja ihan markuskellekkin soitin että enkö mä nyt voi tehdä asialle mitään, mutta niin se vaan oli unohdettava. Pihkura sentäs.

Kotona ilo oli ylimmillään kun kun Sisu, Niitti ja Oodi taas näkivät toisensa. Ilta juostiinkin sitten kunnon rallia. Millään ei meinattu malttaa mennä nukkumaankaan, kun aina piti mennä härppimään että onhan nää kaverit varmasti tallessa.