Juhannus

Juhannus olikin katastrofeja täys. Perjantai alkoi ihan normaalisti minulla aamunavetalla ja Markuksella myös töillä.  Töistä tullessa hoitelin omat elukat ja harvensin kasvimaata, että hyötykasveista saataisiin tuottoisampi sato.

Ilta navettaan lähdin pirteällä fiiliksellä ja ajattelin että olen vain pari tuntia pois ja illalla juhannus saunaan ja sen jälkeen vielä kokkoa katsomaan. No toisin kävi. Jo töihin tullessa näin vesisäiliön navetan pihalla. Tässäkään vaiheessa en vielä osannut epäillä mitään ajattelin että joku oli tullut vain käymän navetalla. Aloin touhuamaan normaaliin tapaan. Jossain vaiheessa pesin välillä saappaita ja vettä tuli tosi huonolla paineella. No ajattelin, että ehkä nyt oli vaan paine loppu, kun suurin osa navetan hanoista on hieman kovemmalla paineella toimivia, että paska lähtee kunnolla pois. Kun ensimmäisen kerran törmäsin toiseen karjanhoitajaan hän kysyi olenko jo huomannut ongelman. Aloin heti tietty miettimään olenko minä jotain tehnyt, mutta vastasin kummiskin että en. Karjanhoitaja kertoi että koko koulun alueella on vesikatkos ja ollut jo koko päivän kuulemma.  Siitä alkoi veden kantaminen elukoille.  Ensin raahasimme isot juoma astiat joka elukka aitaukseen, joita siis kolme. Tilanhoitaja toi meille traktorin jossa oli vesikärry perässä, itse hän poistui paikalta. Siinä sitten vaan harjoittelemaan peruutus taitoja traktorilla ja peräkärryllä.

Lypsykin onnistui ihan suht koht hyvin. Säiliövettä lämmitimme lypsyräteile ja muut pesu hommat vaan piti osata unohtaa ja ottaa lypsyasemalla kaikki se paska niskaan mitä tuli. Lypsyn jälkeen tottakai pitää koneet laittaa pesuun joten jouduimme kanttamaan pesuriin kaikki vedet käsin. Noin tunti me kannettiin vettä, kyllä kädet oli niin loppu. inhotti oikein lähteä kotiin, kun kaikki paikat ihan likaiset. Kotiin saavuin vähän jälkeen yhdeksän. Onneksi oli juhannus sauna valmiina, mutta en sen enempää jaksanut kun peseytyä ja pian nukkumaan.

Launataina aamu alkoi lypsyllä ja taas iso urakka kantaa vesi pesuriin, että koneet saataisiin puhtaaksi.Seuraavana operaationa olisi taas veden kantoa elukoille että kaikki saisivat janonsa tyydytettyä. Olinkin koko päivän navetalla. Pari tuntia kerkesin nukkua välissä.

Sunnuntaina taas sama rumpa jatkuu.Eelukat huutaa vettä, no mehän traktorilla kärräämme vettä sen minkä kerkeämme. Tänään oli myös tankki päivä. Se oliki mielenkiintoinen rasti miten saadaan vesi tankkii, kun on umpinainen tankki ja päällä vain aukko. No etevät naiset keksitään että otetaan vesiletku irti ja ja paineella täudestä vesikärrystä saadaan vettä pesuriin. Vesi oli kyllä kylmää mutta olipa tyhjää parempi. Ilta lypsyn jälkeen meille soitettiin että kohta saattaisi tulla vettä. JES!!! Ja niinhän sitä alkoikin tulla. Nyt äkkiä lähdimme navetasta, kun kaikilla oli taas kupit täynnä vettä ja muutenki kaikki hommat hoidettu.

Maanantaina alkoi navetan suur siivous. Lypsyasema piti pestä kokonaan painepesurilla. Paska oli kyllä tarttunut tiukasti kiinni lattiaan, mutta puhdasta tuli. Tiistaina vielä jatkoimme hieman siivousta ja tänään keskiviikkona navetta kiiltää uututtaan.

Hieman omien elukoideni kuulumisia. Markus ja Caksu vetäsivät Tiistai iltana 2h juoksulenkin. Ja meille hälyytin pikkusiskon hoitamaan elukoita ja taloutta tuon juhannus katastrofin takia. Eli taas kaikki hyvin.

18.-19.6. Mökkeilyä

Lauantaina Markuksen kisojen jälkeen menimme yhdeksi yöksi mökille. Mukana oli Kira ja Sisu. Mökille päästyä koirat pääsivät lenkille pitkän kisapäivän jälkeen. Ilta olikin jo niin pitkällä että pääsimem heti saunaan, kun olimme itse peseytyneet pääsi koirat telmimään veteen.

Sunnuntai aamuna lähdimme kävelylle pitkin mökkiteitä. Matkalla törmäsimme myös hevoseen. Kira ei oikein tiennyt mitä sille olisi pitänyt sano jotenka hän yritti haukkua, murista, hyppiä ja riekkua. Aikansa riekuttua kummiskin tajusi ettei hevonen ottaisi mitään kontakitia Kiraan niin pääsimme jatkamaan.

Ennen lähtöä uitimme vielä koirat, että niiden olisi viileämpi matkustaa. Seuraavaksi kuvia koirien pulikoinnista:

11.6. Mutaleikkejä

Ystäväni Minna tuli hollolasta Heron kanssa. Otimme suurimmat virrat pois koirilta ulkotarhassamme, siihen ei kauaa mennytkään kuuman aurngonpaisteen takia. Hero kylppäriin ja turkin leikkuuseen. yritimme ensin leikata normi ihmisten hiusleikkurilla, mutta eihän se pystynyt Heron paksuun pohjavillaan, jotenka tyydyimme saksiin. otimme vain selän ja hieman jalkoja paljaaksi. Hero alkoi hieman jo kyllästyä. Loppu siistimiset ja Hero takaisin pihalle. Sitten oli oman peseytymisen vuoro. Karvaa oli joka paikassa.

 

Lähdimme lenkille takapelloille. Tarkoituksena mennä uittamaan koiria takapelloilla olevalle lammelle. Hero väsähti jo puolessa välissä matkaa. Iho ei ollut vielä kerennyt jäähtyä leikkauksen jälkeen. Hahah Hero suorastaan valui veteen. Eihän me kauaa jaksettu katella koirien pulikointi, kuumahan siinä tuli jotenka menimme itse mukaan. vaikka muta lensi mitäs sen väliä ja ihana mutakylpy samalla.

Ennen Minnan ja Heron lähtöä kävimme ihan järvessä uimassa ja peseytymässä. Aivan mieletön päivä. Kiitos !

9.6. Burmese urosten haku

Lähdimme Inkan kanssa jo varhain ajamaan Riihimäkeä kohti, että kerkeisimme vielä päivän aikana touhuta.

Vihdoin ja viimein pitkä aikainen toiveeni toteutui burmese värisestä gerbiilistä. Sillä ei ollut minulle väliä olisiko tuleva burmese uros vai naaras kunhan saan burmesen. Henkilö keneltä haimme gerbiilit oli entinen kasvattaja ja perheen kasvaessa lopetti kasvatus työt jotenka suurimman osan gerbiileistään myi pois.

Voi että kun näin pojat ne olivat juuri sitä mitä olin odottanutkin. Poikien nimet ovat Eetu ja Gaapo"Kaapo". Kasvattaja antoikin pojat heti syyliini ja sain tutustua poikiin. Voi että olivat ihania. Olin vissiin hieman ihastunut.

Kasvattaja alkoikin kertoilemaan mitä kaikkia tavaroita hänellä olisi myytävänä/annettavana. Mukaan lähti kasa pesämökkejä, kaksi terraa, kaksi dunaa, yksi kuljeetuslaatikko, kasa ruokakuppeja ja tietysti kaks aivan mieletöntä burmese urosta.

Pojat ovat hyvin kotiutuneet ja odotellaan että black tyttö kasvaa astutust ikään. Hienoa. Nyt alkaa olemaan kasvatus värit koossa ja tiedossa. Eli lilac ja burmese ja lilac pied.

8.6. Ison terran suur siivous ja uusia asukkeja.

Siivottiin siskon kanssa ensimmäistä kertaa jätti terra kokonaan samlla kertaa. hankalaahan se meinas alkuun olla kun pohjaan asit ei edes tuoleilla yltetty. Päätimpä siis mennä itse kokonaan terraan. Tulipahan joka nurkka puunattua.

Kävimme myös porvoossa viemässä pari hamsterin poikasta uusille omistajilleen. Taka tullessa poikkesimme Pet pointissa katsastamassa millaisi gerbiileijä on myynnissä. Ja voi apua! Lilac pied Naaras ja niin hienolla kuviolla, tai parhaimmalla kuviolla mitä minulla koskaan on ollut. Vaikka olin luvannut itselleni että ei enää yhtään jyrsijää taloon, lähtikin matkaamme siskos pari lilac pied tyttöjä. Tytöt saivat nimet Dyyni ja Dooris.

 

5.6. Sisun ja Caksun kanssa mätsärissä

Tänään nokat suuntasimme hyvinkäätä kohti. Roturacen (koirien juoksukilpailu) yhteydessä oli mätsäri.

Lähdimme mätsäriin ihan sillä mielellä että menemme totuttamaan Caksua muihin koiriin ja muutenkin katsomaan miten käyttäytyy ison koiralauman läsnäollessa.

Paikalle päästyä menin ilmoittautumaan. Sitten koirat jaloittelemaan autosta ja kohta alkaisikin jo kehämme.

Kehän laidalla Caksu näytti hienot äänen lahjansa. Yritimme rauhoittella Caksua kävelemällä, mutta ei. Caksulla oli jo kiikarissa muut koirat.

Klo 15 alkoi kehät. Eihän siitä kävelystä tullut mitään. Caksu rempoi sen minkä kerkesi edessä menevän basenjin perään. Seisominen onnistui jotenkuten, kun piti poskikarvoista kiinni. Pöydällä seisominen oli paras osuus ja sen Caksu hoiti mallikkaasti. Tuomaria hieman pelotti tutkia Caksun hampaita jotenka raotti vaan vähän huulta ja sanoi hyvältä näyttää. Parimme basenji narttu vei kummiskin voiton, rauhalliseuudellaan ja hänen liikkeensä selvästi näkyikin. Taisi basenji neiti antaa pari katsetta Caksuunkin kysyen “Mikähän sinulla on kun olet noin sekopää?”

 

Seuraavaksi menimme Sisun kanssa kehään. sisu liikkui hienosti ja varmasti. Seisominen meni hieman mönkään. minua taisi vielä stressata Caksun kehä miten se käyttäytyi. Pöydällä meni myös mallikkaasti. Ensin ei vaan meinannut antaa nokkaansa tuomarille. Näytinkin sitten vielä tarkemmin millainen leuka Sisulla on, kun tuomari pyysi. Parinamme oli kääpiövillakoira. Kuulemma olimme hyvin tasaväkisiä ja kaikki meni kummallakin oikein hyvin. Saimme vain sen taki kakkosen että sisulta puuttui leuka. Tässä vaiheessa mietin että eihän sen pitäisi olla hiattaava tekiä ja kun käyttökoira on kyseessä niin kolhuilta ei säästytä.

 

Palkinnoiksi saimme 4kpl Hilssin kasseja, joulunalle, koirien märkäruokaa, työhanskat ja tennispallosta tehty luu.

Lopuksi kattelimme roturacen kilpailijoita ja nopeita suorituksia. Nopeimmaksi meidän aikana taisi yltää käyttölinjaiset neljä haskia.

4.6. Caksun kanssa pellolla

Luoksemme tuli hoitoon pikkusiskoni, viikoksi hoitamaan koiria ja jyrsijöitä. Ensimmäisenä lähdimme juoksuttamaan Caksua takapelloille.

Tytöllä ei taas alkuun ollut korvia missään. Ensin Caksu juoksi kaiken ylimääräisen virran pois kunnes korvat palautuivat. Ja taas luoksetulo toimi.

Takapelloille on tehty pieni sorsalampi syksyä varten. Päätimmepä viedä Caksun sinne ja katsoa mitä neiti sanoo vedestä. Caksu meni hienosti kepin perään, mutta keppi oli vissiin huono niin se upposi. Neiti tykkäsi pulikoida vedessä. Kunnes huomasi että lampeen oli myös pistetty sorsan kuva. Siitä alkoikin haukkuminen, mutta veteen ei enää tyttö uskaltanut mennä kun ei oikein tiennyt mikä tuo muovinen otus oli.

 

Pulikoinnin jälkeen hetki vielä lenkkiä ja luoksetulo harjoituksia.

Kaneille otimme apila pellosta hieman apilaa mukaan, iltapalaksi.

3.6. Lenkki Hollolaan

Perjantaina lähdin hakemaan Hollolasta äitini kaupalta ensikengät, veljenpoikani ristiäisiin. Otin mukaan Kiran ja Niitin. Pääsisi taas pitkästä aikaa hyville lenkki poluille ja voisi juoksuttaa kunnolla tyttöjä.

Mukaan lähti myös pitkästä aikaa ystäväni Essi ja hänen koiransa Fero. Kiraa hieman jännitti Feron koko, viimeksi ovat nähneet vuosi sitten kun Kira oli vielä ihan kakara. vastavuoroisesti taas Fero oli hieman varauksellinen Niittiä kohtaan kun varmaan muisti että niitti on näpäkkä tyttö.

En katsellut kelloa niin en oikein tiedä kauan kävelimme, mutta varmaan jonkun tunnin menimme.

Kiersimme Pikku-tilkin ja keski-tilkin. Välillä myös pysähdyimme ja laskimme Kiran ja Feron juksemaan ja pulikoimaan. Kiraa jännitti hirmuisesti ja olisi tahtonut juosta hippa leikkiä mutta ei Fero lähteny mukaan leikkiin. Fero olisi taas tahtonut leikkiä keppi leikkejä ja yritti houkutella Kiraa myös veteen, mutta Kira piti hieman eteäisyyttä.

Aamulla hieman jännitti miten tytöillä lenkki menisi kun tämä olisi nyt ensimmäinen pidempi lenkki Niitin paluun jälkeen. Mutta hyvin meni. Välillä Kira yritti isotella Niitille, mutta menin heti väliin ja niin taas Kira oli maan pinnalla.