Noin pari viikkoa sitten lähdettii Niitin, Oodin ja Kiran kanssa Orimattilaan. Tarkoituksena oli pitää hauska päivä koirien kanssa, tokoillen ja lenkkeillen. Essi tuli myös lenkille mukaan Rian kanssa.

Aluksi otimme vain Rian ja Kiran leikkimään ja kaikki meni oikein hienosti. Lähdin hakemaan autosta viellä Niitin ja Oodin.  

Mitään ilmoittamatta Kira hyökkäsi Niitin kimppuun. Aika tuntui todella pitkältä, kun en saanut Kiraa irti Niitistä. Essi yritti myös auttaa, mutta ei. Kiran leuat pysyivät kiinni. Hoin jo monta kertaa että eikä nytkö tämä on menoa. Kun Kira viimein laski irti, oli sylissäni eloton koira. Lähdin juoksemaan autolle päin, mutta kaaduin kun oli niin surkea olo. Käsistä voimat loppu. Niitti makasi edelleen elottomana, nyt maassa, polvieni edessä. Niitiltä tuli verta jo nenästäkin, hapen puute. Minä itkin ja itkin, se tuntui tuskallisen pitkältä ja ajattelin nytkö joudun luopumaan rakkaasta ystävästäni.

Vihdoin ja viimein Niitti aukaisi silmät ja nosti hieman myös päätään. Näytti kun olisi sanonut " Älä huoli, kyllä me vielä tästä selvitään." Sain kerättyä taas itseni pystyyn ja lähdin kävelemään autolle. Niitti makasi etupenkillä, hyvin väsyneenä. Minä tarkastelin vaurioita. Onnekkseni en löytänyt purema jälkiä, kun yhden rintakehästä ja toisen oikeasta lavasta. Kumpikaan purema ei myöskään ollut mennyt kalvojen läpi joten verenvuotoa ei ollut. Korvan lehdessä oli myös yksi purema jälki joka oli ihan läpi asti, siitä tuli hieman verta. Onneksi ei muita haavoja löytynyt. Niitti oli kyllä yltäpäältä kuolassa, mutta onneksi vain kuolaa, se kuivuu kyllä.

Tässä kaikessa timellyksessä minulta oli irronnut Oodin hihna kädestä ja Essiltä myös Rian hihna. Onneksi tytöt ei karanneet vaan leikkivät keskenään vähän matkan päässä, kun niitä ei onneki kiinnostanut toisten nahistelu. Essi tuli myös autolle perässä kaikkien kolmen kanssa. Kiran kylläkin äkkiä heittänyt omaan autoon, ettei satu enään mitään. Siinä hetki kumpikin täristiin ja ajatukset varmasti kummallakin seikkaili äskeisessä.

Sirsin Kiran paketiautomme takaosaan, kontaktia antamatta. Niitin peittelin automme etupenkille. Niitin hengitys oli myös tasaantunut, joten uskalsin jättää sen nukkumaan ja lepäämään.

Lenkille lähdimme vain Rian ja Oodin voimin. Oodilla oli noin 3m talutus hihna perässä ja sai juoksennella sen kanssa. Ria oli irti. Kävelimme varmaan noin tunnin. Otimme hieman myös kuvia. Ja näillä kaveruksilla meni oikein hyvin vaikka koko ero onkin valtava.

Lopuksi Essin kaveri Heidi tuli vielä tokoilemaan. Me olimme Oodin kanssa vain häiriökoiran roolissa, kun nyt en Kiraa tahtonut ottaa, kun oli noin tyhmästi tehnyt. Oodi sai tehdä pari luokse tuloa ja hienosti meni, siitäkin pari kuvaa.

Alku kuvia,kun Kira ja Ria leikkii:

Ria ja Oodi lenkillä:

Oodin hieno luokse tulo.

Otettiin myös pari seisoma kuvaa: (Kuva lisätty myös Oodin sivuille)

Tästä lenkistä Kiralla oli viikon verran etten huomioinnut ollenkaan ja lenkit oli hyvin minimissä.

Tapahtuneesta paripäivää eteenpäin haistelin Niittiä ja huomasin että Niitti haisee taas mädälle. Tarkastelin moneen kertaan koiraa läpi, että mistä haju tulisi. (antibiootit oli aloitettu kummiskin heti) En löytänyt hajun lähdettä vaikka monta kertaa kävin koiran läpi. Aloin puhdistaa Niitin sitä korvaa johon Kira oli purru reijän, kun sinne oli hieman verta tihkunut. Nyt haju voimistui. Ja kohta alkoi pumpuli lappuun jäämään verta. Korvan lehden haavasta ei ainakaan vuotanut kun se oli alkanut jo hyvin parantumaan. Nyt aloin tutkimaan korvakäytävää ja ihan korva käytävän sisällä (Sain kääntä korvan tosi rullalle,kunnes hieman näkyi haavaa)oli purema jälki joka oli alkanut mätimään. Huomasin myös, että korvakäytävän pohja oli turvonnut eli mätää täys. Käänsimme Niitin ylös alaisin ja saimme mädän ulos. Haju oli taas jotain karmaisevaa, välillä piti pitää taukoa. Tämä siis tapahtui jo niin myöhään illalla että ei saatu enää el.lääkäriä kiinni.

Seuraavana päivänä vein niitin lääkäriin ja saatiin vahvemmat lääkkeet. Tästä myös johtui se että tapahtuneesta pari päivää Niitti ei oikein pysynyt tolpillaan, kun hammas oli vissiin osunut taspaino elimeen. Viikko lääkitystä ja nyt Niitti on jo ihan omaitsensä ja kaivelee menemään ulkona.